Ajokortin hankinta Ecuadorissa 2004

30.7.2004

     

Ajokorttia menen hakemaan ensi maanantaina, se maksaa kuulemma 20 dollaria. Ensin istun pari tuntia luennoilla ja sitten minulle esitetään kysymyksiä. Ja jos vastaan väärin se maksaa 20 dollaria lisää, sitten ne ottavat minusta valokuvan ja tekee minulle ajokortin. Tähän kuluu aikaa kokonaisuudessaan pari tuntia! Sillä ei ole merkitystä että minulla on jo ajokortti, paitsi ei tarvitse osallistua kirjallisiin testeihin tai ajokokeeseen? Näin minulle asia esiteltiin. Ota tästä nyt selvää, riippuu keneltä kysyy ja mistä kortin hakee tulee aina eri vastauksia. Täällä kaikki yli 16 vuotiaat voivat saada ajokortin, mutta sellainen on myös annettu ainakin yhdelle 14 vuotiaalle pojalla. Voikohan tämän ajokortin sitten vaihtaa suomessa suomalaiseen ajokorttiin?

Mutta kun sitten lähdin tätä ajokorttia hakemaan...

Täältä meidän kaupungista ei ajokorttia saa vaan se pitää noutaa tuolta noin 3 miljoonan ihmisen kotikaupungista Guayaquilista, joka on 150 km päässä ja ajo sinne kestää 2 tuntia. Syy ajokortin hankkimiseen on se että minun suomalainen ajokortti on voimassa vaan yhden kuukauden maahan saapumisesta. Ja poliisit ovat alkaneet jostain syystä kysellä maassa oloaikoja ja sitä jos meidän ajokortit vaikka ei olisikaan enää voimassa. Nyt kun ei ole turisti sesonkia niin kaikilla on vähempi töitä ja siten rikollistilastot vaan kasvavat tai pienenevät ihan sama. Kuitenkin tuntuvat poliisien ansiot pienentyneet, joten he ovat alkaneet ”skarppaamaan” lisäansioitten toivossa. Ja nyt he sitten ovat huomanneet että meidän ajokorttimme ovat menneet vanhoiksi, joten meiltähän saa aina viidestä kymmeneen dollaria kun vain viitsii pysäyttää ja kysellä papereita. Joten ei kun uutta paikallista hakemaan. 

Ensin tietysti tiedusteltiin mitä papereita tähän tarvitaan. Eli iso kasa kopioita. kuten Ecuadorin id kortista, kopio Ecuadorin valtion sotilaspassista, verot maksettu kortista, kopio suomenpassista sekä kopio oikeudesta asua täällä paperista, ja vielä kopio suomalaisesta ajokortista. Kuvaa ei tarvinnut olla, koska se otetaan paikan päällä ajokorttia noudettaessa. Nämä tiedot minulle siis ystävällisesti annettiin paikallisesta poliisilaitoksesta.

Menin sitten Guayaqiliin ja siellä liikenne poliisille, josta kortti myönnetään. Siellä ilmoitettiin että minulta muuten puuttuu rikosrekisteri ja veriryhmä paperi. Siihen minä ihmettelemään, miksei sitä mainittu kun minä asiaa vartavasten erikseen tiedustelin? Toinen juttu, Ecuadorin sotilaspassissa on veriryhmä merkitty!?? Miksei se kelpaa. Johon minulle vaan ystävällisesti virnistäen, käsiä levitellen ja pienen lahjuksen toivossa ja sanottiin että tällaiset on määräykset. Kiivastuneena en tietenkään maksanut ja ei auttanut muu kuin palata Salinakseen 150km päähän. Noin viikkoa myöhemmin olin hankkinut tuon rikosrekisterin. Sekin oli vain paperi jonka hain paikalliselta poliisilaitokselta ilman että he tarkistivat mistään yhtään mitään. Olisin voinut olla maan etsityin rikollinen ja silti olisin saanut tämän todistuksen. Virkailija vain otti lomakkeen, täytti puuttuvat tiedot eli nimeni ja paikallinen id numero, allekirjoitti paperin ja pyysi 10 taalaa rahaa, sitten se löi siihen leimansa ja asia oli sillä selvä.Tämä on byrokrtiaa parhaimmillaan.

Erillisen todistuksen veriryhmästäni hankin SPRn asemalta, maksoi 3 taalaa. Varmuuden vuoksi hankin vielä passikuvia ja matkustin uudestaan ajokorttia hakemaan. Nyt pääsin ekasta luukusta läpi, josta minut lähetettiin toiselle luukulle. Uudelta luukulta kysyttiin ensin minkä kortin haluan? Kuulosti lupaavalta saan itse valita minkä kortin haluan! Päätin kuitenkin tyytyä ihan tavalliseen B korttiin, ihan vaan yllätyksien välttämiseksi. Käväisi  mielessä, että jos pomo vaikka innostuu ostamaan jonkun vanhan kuorma auton ja panee minut sitä ajelemaan, kun kerran korttikin on. Siellä minua rahastettiin 11 ja sitten 40 dollaria. Sekä lähetettiin seuraavalle luukulle. Täällä kolmannella luukulla minulle sanottiin että tämä on muuten väärä luukku, minun pitää mennä yhdelle toiselle luukulle?! Kiva yllätys, jokaiselle luukulla kun on aina jonoa. Kun sitten olin jonottanut riittävästi ja päässyt tälle seuraavalle luukulle, sieltä minulle ilmoitettiin että oppitunnit alkavat samana päivänä puoli kolme iltapäivällä. Sekä seuraavana aamuna pidetään kirjalliset kokeet sekä ajotesti? 

Taas minua kusetettiin. Alunperin minulle sanottiin ettei tarvitse noihin osallistua koska minulla on jo ajokortti. Ja eurooppalaisia pidetään hyvinä kuskeina. Ei tarvitse kuin hoitaa viralliset paperityöt. Mutta nyt se ei sitten onnistunutkaan. Kuitenkin olen saanut ajella täällä ihan virallisesti ja nytkin minun ajokortti on voimassa koska olin Chilessä visiitillä ja siitä ei ole vielä kulunut yhtä kuukautta. Paikallinen poliisipäällikkö oli sanonut että liikenne täällä on niin vaarallista että kyllä minun täytyy osallistua kaikille tunneille ja ajokokeisiin. Jotka ovat yllättäen maksullisia, ja rahat arvatenkin menee kyseisen herran taskuun. Silloin päätin että olkoot, hoidan ajokortin Quitossa josta pomo sen sai parissa tunnissa ilman noita pelleilyjä.

Silloin kohtalo puuttui peliin. Olen tutustunut täällä useisiin mielenkiitoisiin henkilöihin ja eräs tuttuni, rikkaamman puoleinen vanharouva puuttui asiaan. Tämä rouva oli tietoinen oleskelustani kyseisellä poliisiasemalla ja oli päättänyt tulla morjenstamaan koska asui ihan siinä lähellä. Hän arvasi minulla olevan ongelmia. Lisäksi hän tunsi paikallisen poliisipäällikön ja yllättäen ajokortti hoituikin lopulta ihan kivuttomasti niin sanotusti ”suuta maiskauttamalla”. Rouva soitti yhden puhelun, sanoi jotain espanjaksi ja antoi luurin tälle viimeisen luukun polliisille. Ja tämä "luukun herra" kuunteli hetken, nyökytteli päätään päättävisen näköisesti. Palautti puhelimen ja alkoi täytellä suu mutrussa minun tenttipaperit ja muut kyselylaput. Minun ei tarvinnut osallistua enään mihinkään. Sama herra ravasi nyt puolestani luukulta luukulle keräten loput puuttuvat byrokraattiset leimat ja muut. Lopuksi piti maksaa joku 20 dollarin leimamaksu ja yhtäkkiä minulla olikin ajokortti kädessä. Lisäksi minulle palautettiin aikaisemmin maksamani 40 dollaria ja se 11 dollarin, oli kuulemma tapahtunut joku väärinkäsitys. Siis näin ne hommat täällä hoituu. Suhteilla. Täällä ei ole niin tärkeätä mitä osaat, tärkeämpää on kenet tunnet. Lopuksi vielä tämä vanha rouvan pyysi meidät lounastamaan kanssaan, ja rouva lisäksi tarjosi. 

//rape