Vierailijat

lauantai 21. kesäkuuta 2014

Normipäiviä ennen juhannusta 2014

Aikaa on kulunut kun viimeksi olen tänne ehtinyt mitään kirjoitella.

Huhtikuussa jäät lähti mereltä ja sen jälkeen järvistä. Eikä sen jälkeen ole ollut vapaa ajankanssa ongelmia.

Sukeltamassa ollaan oltu enimmäkseen Raaseporin, Kouvolan Repoveden ja Peniche -Baleal akselilla. Ihan mielenkiitoisia juttuja, ja toivon mukaan niistä pääsen joskus tänne kirjoittelemaan. Valitettavasti niitä joutuu vielä vähän aikaa odottelemaan.

Huhtikuussa Raaseporin ulkosaaristossa aikaisin aamulla. Tyyntä ja aurinkoista. Kaikki ovat nukkumassa. Tälle reissulle lähdettiin kello3.00 aamusta. Luodolla on 1 hylkeenpoikanen ja 2 aikuista.  


Huhtikuun lopussa samalla reissulla hylkeiden kanssa. Paluu mereltä, edelleen tyyntä ja muutenkin upea aaamu.


Repovedeltä 17.5.2014 poistettu uppotukki, jossa ilmeisesti jonkun vanhan omistajan merkintä X


Suomeen palasin Portugalista eilen juhannusaattona ja olen vihdoin saanut nukkua kunnon unet 12h. (21.00-09.00) Joten juhannusaatto meni kotona väsyneenä alkuillasta grillin ääressä nuokkuessa ja nukkumaan pääsin onneksi jo klo 21.00. Viime reissu Portugalissa oli aika uuvuttava yli 12 h työpäivien kanssa viikon ajan. Sillä halusin päästä kotiin Juhannukseksi. Siellä meri oli viimeiset 5 päivää harvinaisen tyyni, silloin pitää painaa kun siihen on mahdollisuus. Näkyvyys parani koko ajan ja viimeisenä merelläolopäivänä näkyväisyys lähenteli omia ennätyksiä. Near Shore "Brakerline" mikä on se meidän portugalin työmaata, näkyiväisyys on harvoin 2m enemmän. Nyt pinnalta näkyi keltainen nostosäkki vielä 18m syvyydestä. Tämä olikin harvinaista herkkua.

Portugalissa olin majoittuneena yhteen uuteen hotelliin, joka oli ollut auki vasta vajaa kuukauden Balealin ja Ferrelin rajamailla. Hotelli on pieni, varmaan vajaa 20 huonetta. Siellä lämminvesi hoidetaan aurinkopaneeleilla. Sitten kun tuli yksi pilvinen päivä, ei illalla tai seuraavana aamuna ollut kuumaa vettä suihkussa. Great!! Noh yksi yö maksoi vain 30€. Siihen kuului myös aamiainen, tosin sitä alettiin tarjoilemaan vasta klo 8.00. Minä heräsin noin klo 6.30 jonka jälkeen kävelin 1km päähän Ferreliin. Siellä avasi yksi kahvila klo 7.00. Sain liikuntaa ja aamiaisen, johon kuului tuorepuristettuja appelsiini mehua, "Galao" eli maito kahvi,  vastaleivottu kinkku juusto sämpylä tomaatin ja salaatin lehtien kanssa, sekä tumma suklaa Croissant. Lopuksi Portugalilainen kahvi eli expresso. Kaikki tämä maksoi alle 5€.
Portugalissa on mielestäni maailman parhaat appelsiinit. Olen jonkun verran matkustellut ympäriinsä ja mielestäni Portugalin appelsiinit ovat niitä mehukkaimpia, joten siellä ollessa kannattaa ehdottomasti syödä paljon appelsiineja. Välillä merelle lähdettäessä olen ostanut aamutorilta sellaisen puukorin appelsiineja koko porukalle välipaloiksi, tämä maksaa aamutorilla noin 5-8€ välillä. Siinä saa tuollaiset 15-20Kg appelsiineja. Näitä siellä syödään aamusta iltaan useampana päivänä. Toiset sukeltajat kuorii ne veitsellä muutamassa sekunnissa ja syö sellaisenaan. Itse kuorin ne sormin, kuten suomessa on tapana. Meidän Kalastusaluksen päällikkö syö niitä kuin omenia, noh kyllä se vähän aluksi kuorii, mutta kaveri ei ole nirso. Suurin osa menee kuorineen. Kerran tämä Kapteeni "Nuno" tarjosi sitruuna muffinsia, kieltäydyn ihan muuten vaan, ei vaan tehnyt mieli. Hän sitten nappasi tämän viimeisen muffinsin pakkauksesta kahdella sormella ja söi sisällön yhdellä haukulla. Lopuksi hän työnsi sormella paperin suuhunsa ja söi senkin, samalla alkoi sukelluspuolella kuulua huutoa ja mitään sen ihmeempiä kaveri vaan loikkasi ruorin taakse ja alkoi väännellä alusta. Näin kun aataminomena liikahti merkiksi paperin saattamisesta "luonnon" kiertokulkuun. Aika raju veijari.

Yleensä noin Klo 8.00 ollaan lähdetty telakalta merelle. Ajomatka paikan päälle kestää noin 1h. Yleensä tätä ennen menee jonkun verran aikaa kun kerätään työkaluja kasaan. Nostosäkkejä, kompressoreita, oikean kokoisia sakkeleita, tarkistetaan niiden sopivuus ja rasvataan niitä ennen merelle lähtöä. Mikään ei ole raivostuttvampaa kuin veden alla kiinni jumittavan sakkelin avaaminen. Työ joka on helppo tehdä pinnalla, mutta laiskuuden takia jääkin väänneltäväksi pinnan alla. Se hetki kun asioiden pitäisi rullata jouheasti, saattaa kulminoitua esimerkiksi yhteen huoltamattomaan sakkeliin. Tilanne missä kymmenkunta miestä ja pari kolme alusta odottelee yhden pienen yksinkertaisen työn suorittamista on niitä raivostuttavimpia hetkiä. Kaikki muu on huolella valmisteltu, mutta se yksi pieni v...un sakkeli ei suostu rasvan puutteen takia aukeamaan ilman apuvälineitä ja lopulta koko operaatio saattaa vaarantua tämän yhden pikku asian takia. Näitä vaan tapahtuu silloin tällöin yllättäen, vaikka miten yrittää valmistautua. Täytyy vaan yrittää valmistautua paremmin.
Yleensä ennen merimatkaa, joskus sen aikana ja välillä  myös paikan päällä koulutetaan sukeltajia. Tämä on yksi tärkeimpiä tehtäviä, sillä aina tulee mukaan uusia naamoja. Meillä on käytössä paljon erikokoisia ja eri tarkoitukseen soveltuvia nostosäkkejä, mammuttipumppuja maansiirtoon, merkkaus-satelliitteja, Hiekanpoisto "Blower" laitteita sekä paljon erilaisia poijuköysiä ja ankkurointi tarvikkeita.

Tällä kertaa kaivettiin esille 2 x 160m pitkät hiekkaan hautautuneet 36mm paksut ankkurointikettingit.
Hiekan määrä kettinkien päällä vaihteli 2-4m, jopa enemmän. Ankkurit ovat noin 50T painoiset teräsbetoniankkureita. Kaikki tämä täysin hiekkaan hautautuneena. Eikä meillä ollut muuta tiedossa kuin ketjunpään koordinaatit.

50T Teräsbetoni ankkureita 3 kpl + 160m kettinki aseteltu ankkureitten päälle.
Ankkurit ovat noin 1,8m korkeita. Niiden paino vedessä on noin 35Tonnia. ja ne kuljetettiin paikanpäälle 2 x20 Tonnin Automarinen Totaclosed nostosäkeillä. Kuvat vuodelta 2012.

Teräsbetoniankkurit upotetaan laiturin viereen odottelemaan kuljetusta


Kettingit siististi pohjalla Waverollerin asennuksen jälkeen. Seuraavana päivänä ne jo olivat kadonneet näkyvistä hiekan sisään.

Peräpään kettinki heti asennuksen jälkeen, ennen sen kiritystä.
Kuvan kettingit ovat hautautuneena koko matkalta noin 2-4m syvyyteen hiekkapohjalle. 

Talvikuukausien aikana kettingit hitaasti painuvat hiekkaa painavampana kohti kovempaa pohjaa ja keväällä sekä alkukesästä  myrskyisten talvikuukausien jälkeen on hiekkakerros rannalta siirtynyt syvemmälle. Nyt meidän ankkurointien päälle. Kesän aikana hiekka siirtyy pikkuhiljaa lähemmäs rantaa.
Seuraavaa asennusta varten pitää kettingit kaivaa esille hiekan sisältä, ja tänä vuonna paikalla on harvinaisen paljon hiekkaa. Normaalisti maximi on noin 2,5m. Mutta vuonna 2014 oli sitä paikalla jopa 6m. Suurin osa saatiin poistettua hinaajan potkurivirralla kohti rantaa jo aikaisimmin, mutta lopuista pitää selvitä muilla konstein.

Aluksi merkitsimme ketjujen päät niillä koordinaateilla jotka meillä oli. Sitten kaivoimme mammuttipumpun avulla ketjunpään esiin, välillä vähän metallinpaljastimella ollaanko lähellä ja lopuksi nostosäkeillä väkisin vedettiin ketju hiekan läpi. Kun koko ketju oli saatu kaivettua ylös, piti se vielä kiristää oikeaan asentoon.
Tähän meni valmisteluineen koko edellisviikko.
Työ saattoi kuulosta yksinkertaiselta, mutta kaiken näköiseen valmisteleviin puuhasteluhin menee aina oma aikansa. Varsinkin Portugalissa. Kaikissa Välimerenmaissa kun on omat kulttuurilliset rajoitteensa ja näihin kyllä kuuluu tietysti myös Portugal, vaikkei ihan välimeren rannalla olekaan.



21.6.2014