Vierailijat

lauantai 22. helmikuuta 2014

Hopeakolikon kotikonservointi Ecuadorissa v 2002.

Tässä vanha email Ecuadorista suomeen. Tämä oli 3 matkani Ecuadoriin.

2.12.2002
Heippa,

Paljon on taas sattunut parissa viikossa, tässä lyhyesti viimeisimmät.

Jokin aika sitten n. 1kk täällä viisimetrinen hai kävi yhden sukeltajan kimppuun. Puraisi kaverilta ison palan reidestä ja pakarasta jonka jälkeen paineli matkoihinsa. Paikallinen sukeltaja kuoli veren hukkaan matkalla sairaalaan. Ei ihan pikkuinen kala. Tämä tapahtui tässä talomme edessä olevalla lahdella.
Haita ei ole vielä saatu kiinni. Mutta tietojemme mukaan sitä etsitään. Paikalliset sukeltajat eivät tällä hetkellä sukella ollenkaan.
Sitten ollaan päästy nostelemaan muutamia kolikoita joka on ihan mukavaa puuhaa. Meillä on paljon hyviä kuvia täältä koskapa kuvaajamme Heli on saatu houkuteltua mukaamme ihan vartavasten kuvaamaan. Voidaan ehkä järjestää taas joku filmien/kuvien katselu ilta suomessa kun tulen käymään.
Noin viikko sitten nähtiin tuolla merellä ihan helvetin iso kilpikonna. Santtu oli sukeltamassa ja häntä odotellessa ohitsemme paineli noin 2metrinen kilpikonna(huomattavasti Santtua isompi), lisäksi säikähdettyään meitä lähti kilpikonna uimaan sellaista vauhtia että emme olisi pysyneet veneellä perässä. Tämän pikku kumpparimme maximi nopeus on noin 20 solmua.
Ällistytti Suomipoikaa sekä kilpikonnan suuri koko että uskomaton uimavauhti. Jäi tunnistamatta.
Palattuamme näimme meressä kellumassa yhden pienen noin 1 metrin pituisen kilpikonna ressun, siitä on jopa kuvia.

Eikä siinä vielä kaikki! Kun olimme kämpillä ja aloitimme kolikoitten "kenttä konservoinnin", alkoi  tapahtua.
Ensin lähdimme ostelemaan akkuvettä eli tislattua vettä, joten ajoimme huoltoasemalle. Huoltoasemalla kysyttiin ”batteri aquaa” ja neiti osoitti sormella hyllylle jossa sitä olikin useita pulloja, maksoivat alle dollarin kpl. Joten otimme aluksi kolme. Takaisin kämpille ja koekolikko kuppiin, kuppiin tätä tislattua akkuvettä ja soppa muhimaan. Tällä prosessilla oli tarkoitus saada meriveden suolot imeytymään nopeammin pois hopeakolikosta. Eli prosessia nopeuttaaksemme panimme kattilaan litran tätä vettä ja kattila kaasuliedelle ja liesi päälle. Trakoitus oli vähän kiehauttaa vettä, jolloin se imaisee suolot kolikosta ja tämä piti toistaa muutama kerta. Tämän jälkeen kolikossa olevat suolot eivät enään muuta pilaa kolikkoa. Minä käsin siirsin kolikon kattilaan, vähän ihmetytti kun alkoi sormia vähän kirvellä, mutta oletin sen johtuvan pikkuhaavasta ja hiestä kämmenessä. Siitä selvittiin kättä vedellä huuhtelemalla.   No liesi jätettiin päälle ja päiväunille. Noin puolen tunnin päästä Santtu tuli jostain ja ihmetteli kummallista tuoksua keittiössä, meni katsomaan ja kerran hengitettyään meinasi tipahtaa, kömpi pois keittiöstä ja huusi, Mitä Vittua te jätkät teette (keittelette).
Oli mukava yllätys huomata akkuveden olleenkin puhdasta akkuhappoa, joka kaasuunnuttuaan on myös otain tuntematonta ehkäpä vaarallistakin.

Ilokseni voin ilmoittaa että pilalle meni ainoastaan kaasuliesi, kattila, (ehkä kolikko), Vähän muuta keittiötavaraa, vaatteita jonkun verran -selviää tosin myöhemmin, sekä se että täältä saa puhdasta akkuhappoa halvalla kaikilta huoltoasemilta. Akkuveden kanssa olikin sitten hankalampaa. Sitä ei heti sitten löytynytkään. Emme kuitenkaan luovuttaneet vaan keitimme kolikon heti perään hanaveden alla useampaan kertaa ja ei se ihan pilalle mennyt sekään hopeakolikko.

Hopeakolikko akkuhappokylvyn jälkeen, tuohon aikaan ei digikamerat ollut samaa luokkaa kun tänä päivänä

Nippu hopeakolikoita vuodelta 1654 eräästä hylystä



2.12.2002 Salinas
Rape