Sunnuntai 19.10.03 Ecuador.
Jefe = Pomoa Espanjaksi. Tässä tapauksessa meidän ruåtsalainen
pomomme, jota kutsumme jefeksi ja se tykkää siitä!! (lausutaan hefe)
”Guaya” lyh. Guayaquil istä, kaupunki, 3miljoonan ihmisen
koti.
Minä, Antti, Ben (eteläafrikan buuri) olemme saapuneet muutamaa
päivää aikaisemmin Ecuadoriin, tarkoitus jatkaa vanhojen espanjalaisten
hylkyjen etsimistä merenpohjasta meidän valtaukselta. Kumiveneemme ja muut tarvikkeet päätettiin tällä kertaa salakuljetettu
maahan, koska viime kerralla tullimuodollisuudet olivat olleet liian hankalia ja aikaa
vieviä. Kumiveneemme oli Ribtec 700 varustettu kahdella 90h Honda perämoottorilla, tämä oli ollut minulla käytössä Suomessa useamman vuoden ajan.
Vene oli noutovalmiina Guayassa, kuljetus Salinakseen oli seuraava tehtävä ennen merelle pääsyä..
Eli se veneen nouto Guayaquilista.
Pomo kysyi voisinko selvittää, saisimmeko järjestettyä venetrailerin
seka vetoauton kuskin kanssa noutamaan kumiveneemme Guayasta. No luonnollisesti
tiedustelin asiaa housekeeperiltä Nancylta. Nancy ilmoitti seuraaavana päivänä,
että hänen serkkunsa työskentelee paikallisessa Yacht clubilla ja voisi
järjestää asian, hintaa noudolle tulisi 280 dollaria. Jolloin serkku hankkii
kuljetukseen sopivan trailerin, ajaa omalla autolla 150km paahan noutamaan
veneen. Sekä hinaamaan koko paketin Salinakseen ja laskee vielä veneemme
veteen. Tällöin venettä olisi voinut vielä säilyttää kyseisellä Yacht clubilla,
kunnes saadaan lupapaperit kuntoon. Tämän oli määrä tapahtua tulevana
keskiviikkona tai torstaina. Sovin että tämä meille sopii. Nancyn serkku näki
paljon vaivaa järjestellessään asioita.
No pomo ilmoitti parin päivän päästä, ettei käy se on liian
kallista. Kurtt on hoitanut asian 200 dollarilla, johon kuului veneen veto
Guayasta Salinakseen trailereineen päivineen. Luonnollisesti Nancyn serkku
menetti malttinsa tuollaisesta kohtelusta, ja ilmoitti että jos vielä tarviimme
häntä, se maksaa 350 dollaria vähintään. Noh, veneen nouto sovittiin
hoidettavaksi tulevana torstaina.
Torstaina ilmoitettiin, että asia hoidetaankin perjantaina.
Perjantaina menimme sovittuna aikana Guayaan, mutta asiat ei ollutkaan
kunnossa. Joten kyytiimme tulikin jefe Kjell, tämän johdosta ei autoon enään
jäänyt tilaa 2 laatikolle tarvikkeita suomesta, jotka oli myös tarkoitus ottaa
kyytiin. Syy, koska tulisimme joka tapauksessa seuraavana päivänä hakemaan
kaikki meidän kamat, veneen ja 8 pakettia tavaraa. Meille samalla ilmoittiin,
että kello yksi iltapäivällä pitää olla Guayassa.
Meille olisi sopinut paremmin heti aamusta, koska täällähän
yleensä kaikki on mahdollista mennä perseelleen. Mutta jefe sanoi Kurtin hoitaneen
kaiken, joten on ihan turha kiusata häntä typerillä aikataulumuutos
kysymyksillä. Noh, mentiin sitten seuraavana aamuna Guayaan kuten käskettiin. Aamulla ei voinut tehdä mitään koska piti
lähteä kello kymmenen, jotta olisimme perilla noin 12 ja meille jäisi tarpeksi
aikaa eksyäkin. Kaikki meni hyvin, Guayassa syötiin kunnon lounas Kurtin kanssa ja matkaa jatkettiin
kohti veneen noutopaikkaa. Kun tapasimme kuljettajan, meille selvisi että he
olivat odottaneet meitä aamu kahdeksasta asti….. Että silla lailla. Niin ja vene
oli siis nostettu auton kuljetus trailerille, ei venetrailerille. Lisäksi
väärinpäin siten, että perä osoittaa vetokoukun suuntaan.
Siinä meillä tulee
olemaan puuhaa kun yritämme saada veneen veteen siististi hiekkarannalla, tai
eihän se ole mahdollista. Lisäksi kaikki tavaramme oli lastattu veneeseen jonka
kokonaispaino lähenteli nyt trailereineen kolmea tonnia. Vetoauton koukku oli
suunniteltu max 1,8 tonnin hommiin, sekä traileri max. tonnin autoille! Olimme
sen verran ulkona kaupungista ettei kännyköissä ollut signaalia emmekä voineet
soittaa edes apua mistään.
Matkaa kuitenkin lähdettiin, minä menin istumaan vetoautoon.
Ennen sitä kuski kuitenkin pyysi minulta lahjusrahaa 20 dollaria jos vaikka
poliisit pysäyttää, eikä kaikki olekaan ihan kunnossa. Näin ne asiat täällä
hoidetaan kun halutaan välttää paperin pyöritystä. Matka sujui kätevän 50kmh
nopeudella, noin yhden tunnin ajan. Jonka jälkeen rengas tyhjeni. Noh, eiku
auto trailereineen tien viereen ja renkaan vaihto hommiin. Rikkinäinen rengas
meidän autoon ja Antti seka Ben jäivät vahtimaan venettä siksi aikaa kun
olisimme kuskin kanssa paikkaamassa rengasta.
Noin viiden minuutin matkan jälkeen
saavuimme niin kutsuttuun ”Pig Cityyn” josta löytyi heppu joka alkoi käsityökalujen
kanssa renkaan paikkaus operaation. Sillä välillä tämä kuski halusi tarjota
minulle mehua ja epähuomiossa otin tarjouksen vastaan. Hetkessä minulla oli
mehulasi kädessa, samalla hetkellä myös tajusin, ettenhän minä voi tätä juoda. Olemme
vasta saapuneet maahan ja täältä saa tosi helposti jonkun vatsataudin, lisäksi
tämä oli paikallisista hedelmistä johonkin epämääräiseen veteen. Ajattelin
tyhjentää mehulasin johonkin ”kukkaruukkuun” mutta samalla myös tajusin
kaikkien paikallisten tuijottavan minua”paleface” kun olin.
Kun en kehdannut tyhjentää sitä minnekään. Rohkeasti
siemaisin juoman kurkusta alas -pohja limoineen, mitä lie. Hyvää oli, pikku janokin
sai kyytiä. Samalla myös rengas oli valmis, paikkaamiseen meni alle 10 minuuttia
ja maksoi 2 dollaria, jonka minä sain kunniakseni maksaa. Puolessa tunnissa
olimme takaisin veneen luona. Hetken kuluttua matka jatkui, ehkä noin yhden
tunnin verran, jolloin sama rengas räjähti. Nyt sitä ei voinut paikata. Olisi
löydettävä uusi. Rengas tai vanne irti ja sama kuvio uusiksi, Antti ja Ben
vahtimaan venettä. Minä lähdin kuskin kanssa etsimään uutta rengasta. Kuski
sanoi ongelmia olevan odotettavissa, olihan lauantai iltapäivä ja kello oli
melkein neljä. Ihmiset täällä lähtevät helposti viikonlopun viettoon. Samalla
tulimme niin lähelle isompaa paikkakuntaa, että kännykkäni alkoi toimia. Joten soitin
heti jefelle ja pyysin häntä hankkimaan kuorma-auton, jotta saamme tavarat pois
kumiveneen sisältä ja turvaan kämpille. Tämä vähentäisi painoa kumiveneessä ja
ehkä renkaat kestäisivät paremmin. Lisäksi uusi ongelma oli tulossa. Pimeys
tulee joka paiva kello 18:30 jälkeen. Trailerissa ei ole mitään valoja,
kumivene on musta ja paikallinen liikenne kulttuuri on jotain ihan muuta. Jefe
Kjell lupasi hoitaa kuormurin paikalle. Vähän yli viisi iltapaivalla ajettuamme
noin 70-80 km päähän Libertadiin löysimme vihdoin auki olevan rengasliikken
josta saimme uuden renkaan. Homma hoitui melkein yhtä nopeasti koneellisesti,
mutta maksoi nyt 52 dollaria, no olihan meillä myös uusi rengas. Uuden renkaan
kanssa lähdimme takaisin onnettomuuspaikalle ja Kjell soitti myös olevansa
matkalla kuorma-auton kanssa hakemaan romujamme. Tästä kuormurista tuli sitten
vaan 100 dollarin lisälasku. Tapasimme suunnilleen yhtä aikaa
”onnettomuuspaikalla”. Aurinko alkoi mennä mailleen samalla kun pakkasimme
kamat kuormuriin. Ben jatkoi matkaa minun autossa. Kun kaikki olivat juuri lähdossa
liikkeelle sanoin Benille että heitän vielä vettä ennen matkan jatkamista,
”good idea” me too. Hän vastasi. Siinä sitten ns. muna kädessä aloin vähän
helpottaa paineita kuin märkä pieru pamahti housuhin, mieleeni muistui heti
mehulasi jonka olin kohteliaasti huitaissut kurkusta alas aikaisemmin päivällä.
Sitten totesin vaan Benille että en voikaan laskea vettä enempää nyt. Olisi
varmaan tullut lisää sontaa housuihin, nyt sitä oli vasta ruokalusikallinen,
mutta lisää olisi tulossa. Oli kiva jatkaa matkaa ”pikku vellit housuissa”
kovan kusihädän kanssa, ilman tietoa kauanko tässä vielä menee.
Kun nyt saatiin ylimääräiset tavarat pois kumiveneestä,
alkoi matkakin sujua. Marssi vauhti kasvoi noin 70 kmh. Ja noin puolentoista tunnin kuluttua oltiin
jo perillä, ei tarvinnut ajaa kuin hiukan yli tunti pimeässä. Vatsaa väänsi
aivan uskomattomalla voimalla. Nyt ei tietysti tullut kysymykseenkaan pistää
venettä veteen myöhäisen ajankohdan kanssa, joten vene oli jätettävä
autotraileriin –jonka vuokra oli
yhtäkkiä yllätys yllätys 100 dollaria päivä. Minä painelin heti kämpille
saavuttuamme vessaan, jätin muut hienosäätämään vehkeitä. Asuimme 14
kerroksessa ja tietysti sähkökatko oli päällä joten hissi ei toiminut tai
suihku. Oli vaan istuttava pöntölle ja lopuksi pyyhitävä peräsin, uudet housut
jalkaan ja alas jatkamaan. En ole ihan selvillä laskuista, enkä jaksa alkaa
sitä selvittämään, mutta näyttäisi siltä että veneen nouto kamoineen tulee siis
maksamaan jotain 600-700 dollaria. Hyva Ruotsi!!!
Lopputuloksena yksi suututettu paikallinen, josta olisi
oikeasti ollut hyötyä, sitten on vene autotrailerilla väärinpäin –jonka veteen
saamisesta ei ole tietoa. Pikku paskat housuissa jotka tietysti tätä
kirjoitettaessa on jo pesty, hissit ei toimi, koska taloyhtiö ei ole maksanut
sähkölaskua tai sitten tämä sähkökatko koskee muuten vain meidän taloa. Suihkustakin
tulee raikasta kylmää vettä. Luojan kiitos asumme kuitenkin penthousessa14
kerroksessa, jonne on kiva raahautua rappuja pitkin, varsinkin kun vatsaa
vääntää, mutta josta on kuitenkin tosi upeat näkoalat.
Terveisiä Ecuadorista
Rape
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti