Vierailijat

perjantai 21. helmikuuta 2014

Ecuador 19.10. 2003 Veneen ja varusteiden nouto Guayaquilista

Sunnuntai 19.10.03 Ecuador.

Jefe = Pomoa Espanjaksi. Tässä tapauksessa meidän ruåtsalainen pomomme, jota kutsumme jefeksi ja se tykkää siitä!! (lausutaan hefe)

”Guaya” lyh. Guayaquil istä, kaupunki, 3miljoonan ihmisen koti.

Minä, Antti, Ben (eteläafrikan buuri) olemme saapuneet muutamaa päivää aikaisemmin Ecuadoriin, tarkoitus jatkaa vanhojen espanjalaisten hylkyjen etsimistä merenpohjasta meidän valtaukselta. Kumiveneemme ja muut tarvikkeet päätettiin tällä kertaa salakuljetettu maahan, koska viime kerralla tullimuodollisuudet olivat olleet liian hankalia ja aikaa vieviä. Kumiveneemme oli Ribtec 700 varustettu kahdella 90h Honda perämoottorilla, tämä oli ollut minulla käytössä Suomessa useamman vuoden ajan. Vene oli noutovalmiina Guayassa, kuljetus Salinakseen oli seuraava tehtävä ennen merelle pääsyä..

Eli se veneen nouto Guayaquilista.


Pomo kysyi voisinko selvittää, saisimmeko järjestettyä venetrailerin seka vetoauton kuskin kanssa noutamaan kumiveneemme Guayasta. No luonnollisesti tiedustelin asiaa housekeeperiltä Nancylta. Nancy ilmoitti seuraaavana päivänä, että hänen serkkunsa työskentelee paikallisessa Yacht clubilla ja voisi järjestää asian, hintaa noudolle tulisi 280 dollaria. Jolloin serkku hankkii kuljetukseen sopivan trailerin, ajaa omalla autolla 150km paahan noutamaan veneen. Sekä hinaamaan koko paketin Salinakseen ja laskee vielä veneemme veteen. Tällöin venettä olisi voinut vielä säilyttää kyseisellä Yacht clubilla, kunnes saadaan lupapaperit kuntoon. Tämän oli määrä tapahtua tulevana keskiviikkona tai torstaina. Sovin että tämä meille sopii. Nancyn serkku näki paljon vaivaa järjestellessään asioita.
No pomo ilmoitti parin päivän päästä, ettei käy se on liian kallista. Kurtt on hoitanut asian 200 dollarilla, johon kuului veneen veto Guayasta Salinakseen trailereineen päivineen. Luonnollisesti Nancyn serkku menetti malttinsa tuollaisesta kohtelusta, ja ilmoitti että jos vielä tarviimme häntä, se maksaa 350 dollaria vähintään. Noh, veneen nouto sovittiin hoidettavaksi tulevana torstaina.
Torstaina ilmoitettiin, että asia hoidetaankin perjantaina. Perjantaina menimme sovittuna aikana Guayaan, mutta asiat ei ollutkaan kunnossa. Joten kyytiimme tulikin jefe Kjell, tämän johdosta ei autoon enään jäänyt tilaa 2 laatikolle tarvikkeita suomesta, jotka oli myös tarkoitus ottaa kyytiin. Syy, koska tulisimme joka tapauksessa seuraavana päivänä hakemaan kaikki meidän kamat, veneen ja 8 pakettia tavaraa. Meille samalla ilmoittiin, että kello yksi iltapäivällä pitää olla Guayassa.

Meille olisi sopinut paremmin heti aamusta, koska täällähän yleensä kaikki on mahdollista mennä perseelleen. Mutta jefe sanoi Kurtin hoitaneen kaiken, joten on ihan turha kiusata häntä typerillä aikataulumuutos kysymyksillä. Noh, mentiin sitten seuraavana aamuna Guayaan kuten käskettiin.   Aamulla ei voinut tehdä mitään koska piti lähteä kello kymmenen, jotta olisimme perilla noin 12 ja meille jäisi tarpeksi aikaa eksyäkin. Kaikki meni hyvin, Guayassa syötiin kunnon lounas Kurtin kanssa ja matkaa jatkettiin kohti veneen noutopaikkaa. Kun tapasimme kuljettajan, meille selvisi että he olivat odottaneet meitä aamu kahdeksasta asti….. Että silla lailla. Niin ja vene oli siis nostettu auton kuljetus trailerille, ei venetrailerille. Lisäksi väärinpäin siten, että perä osoittaa vetokoukun suuntaan.


Siinä meillä tulee olemaan puuhaa kun yritämme saada veneen veteen siististi hiekkarannalla, tai eihän se ole mahdollista. Lisäksi kaikki tavaramme oli lastattu veneeseen jonka kokonaispaino lähenteli nyt trailereineen kolmea tonnia. Vetoauton koukku oli suunniteltu max 1,8 tonnin hommiin, sekä traileri max. tonnin autoille! Olimme sen verran ulkona kaupungista ettei kännyköissä ollut signaalia emmekä voineet soittaa edes apua mistään.

Matkaa kuitenkin lähdettiin, minä menin istumaan vetoautoon. Ennen sitä kuski kuitenkin pyysi minulta lahjusrahaa 20 dollaria jos vaikka poliisit pysäyttää, eikä kaikki olekaan ihan kunnossa. Näin ne asiat täällä hoidetaan kun halutaan välttää paperin pyöritystä. Matka sujui kätevän 50kmh nopeudella, noin yhden tunnin ajan. Jonka jälkeen rengas tyhjeni. Noh, eiku auto trailereineen tien viereen ja renkaan vaihto hommiin. Rikkinäinen rengas meidän autoon ja Antti seka Ben jäivät vahtimaan venettä siksi aikaa kun olisimme kuskin kanssa paikkaamassa rengasta.


Noin viiden minuutin matkan jälkeen saavuimme niin kutsuttuun ”Pig Cityyn” josta löytyi heppu joka alkoi käsityökalujen kanssa renkaan paikkaus operaation. Sillä välillä tämä kuski halusi tarjota minulle mehua ja epähuomiossa otin tarjouksen vastaan. Hetkessä minulla oli mehulasi kädessa, samalla hetkellä myös tajusin, ettenhän minä voi tätä juoda. Olemme vasta saapuneet maahan ja täältä saa tosi helposti jonkun vatsataudin, lisäksi tämä oli paikallisista hedelmistä johonkin epämääräiseen veteen. Ajattelin tyhjentää mehulasin johonkin ”kukkaruukkuun” mutta samalla myös tajusin kaikkien paikallisten tuijottavan minua”paleface” kun olin.
Kun en kehdannut tyhjentää sitä minnekään. Rohkeasti siemaisin juoman kurkusta alas -pohja limoineen, mitä lie. Hyvää oli, pikku janokin sai kyytiä. Samalla myös rengas oli valmis, paikkaamiseen meni alle 10 minuuttia ja maksoi 2 dollaria, jonka minä sain kunniakseni maksaa. Puolessa tunnissa olimme takaisin veneen luona. Hetken kuluttua matka jatkui, ehkä noin yhden tunnin verran, jolloin sama rengas räjähti. Nyt sitä ei voinut paikata. Olisi löydettävä uusi. Rengas tai vanne irti ja sama kuvio uusiksi, Antti ja Ben vahtimaan venettä. Minä lähdin kuskin kanssa etsimään uutta rengasta. Kuski sanoi ongelmia olevan odotettavissa, olihan lauantai iltapäivä ja kello oli melkein neljä. Ihmiset täällä lähtevät helposti viikonlopun viettoon. Samalla tulimme niin lähelle isompaa paikkakuntaa, että kännykkäni alkoi toimia. Joten soitin heti jefelle ja pyysin häntä hankkimaan kuorma-auton, jotta saamme tavarat pois kumiveneen sisältä ja turvaan kämpille. Tämä vähentäisi painoa kumiveneessä ja ehkä renkaat kestäisivät paremmin. Lisäksi uusi ongelma oli tulossa. Pimeys tulee joka paiva kello 18:30 jälkeen. Trailerissa ei ole mitään valoja, kumivene on musta ja paikallinen liikenne kulttuuri on jotain ihan muuta. Jefe Kjell lupasi hoitaa kuormurin paikalle. Vähän yli viisi iltapaivalla ajettuamme noin 70-80 km päähän Libertadiin löysimme vihdoin auki olevan rengasliikken josta saimme uuden renkaan. Homma hoitui melkein yhtä nopeasti koneellisesti, mutta maksoi nyt 52 dollaria, no olihan meillä myös uusi rengas. Uuden renkaan kanssa lähdimme takaisin onnettomuuspaikalle ja Kjell soitti myös olevansa matkalla kuorma-auton kanssa hakemaan romujamme. Tästä kuormurista tuli sitten vaan 100 dollarin lisälasku. Tapasimme suunnilleen yhtä aikaa ”onnettomuuspaikalla”. Aurinko alkoi mennä mailleen samalla kun pakkasimme kamat kuormuriin. Ben jatkoi matkaa minun autossa. Kun kaikki olivat juuri lähdossa liikkeelle sanoin Benille että heitän vielä vettä ennen matkan jatkamista, ”good idea” me too. Hän vastasi. Siinä sitten ns. muna kädessä aloin vähän helpottaa paineita kuin märkä pieru pamahti housuhin, mieleeni muistui heti mehulasi jonka olin kohteliaasti huitaissut kurkusta alas aikaisemmin päivällä. Sitten totesin vaan Benille että en voikaan laskea vettä enempää nyt. Olisi varmaan tullut lisää sontaa housuihin, nyt sitä oli vasta ruokalusikallinen, mutta lisää olisi tulossa. Oli kiva jatkaa matkaa ”pikku vellit housuissa” kovan kusihädän kanssa, ilman tietoa kauanko tässä vielä menee.
Kun nyt saatiin ylimääräiset tavarat pois kumiveneestä, alkoi matkakin sujua. Marssi vauhti kasvoi noin 70 kmh.  Ja noin puolentoista tunnin kuluttua oltiin jo perillä, ei tarvinnut ajaa kuin hiukan yli tunti pimeässä. Vatsaa väänsi aivan uskomattomalla voimalla. Nyt ei tietysti tullut kysymykseenkaan pistää venettä veteen myöhäisen ajankohdan kanssa, joten vene oli jätettävä autotraileriin  –jonka vuokra oli yhtäkkiä yllätys yllätys 100 dollaria päivä. Minä painelin heti kämpille saavuttuamme vessaan, jätin muut hienosäätämään vehkeitä. Asuimme 14 kerroksessa ja tietysti sähkökatko oli päällä joten hissi ei toiminut tai suihku. Oli vaan istuttava pöntölle ja lopuksi pyyhitävä peräsin, uudet housut jalkaan ja alas jatkamaan. En ole ihan selvillä laskuista, enkä jaksa alkaa sitä selvittämään, mutta näyttäisi siltä että veneen nouto kamoineen tulee siis maksamaan jotain 600-700 dollaria. Hyva Ruotsi!!!
Lopputuloksena yksi suututettu paikallinen, josta olisi oikeasti ollut hyötyä, sitten on vene autotrailerilla väärinpäin –jonka veteen saamisesta ei ole tietoa. Pikku paskat housuissa jotka tietysti tätä kirjoitettaessa on jo pesty, hissit ei toimi, koska taloyhtiö ei ole maksanut sähkölaskua tai sitten tämä sähkökatko koskee muuten vain meidän taloa. Suihkustakin tulee raikasta kylmää vettä. Luojan kiitos asumme kuitenkin penthousessa14 kerroksessa, jonne on kiva raahautua rappuja pitkin, varsinkin kun vatsaa vääntää, mutta josta on kuitenkin tosi upeat näkoalat.




Terveisiä Ecuadorista

Rape