Know-how Lost and found: Merikäärme, sukellusonnettomuus, pankkiryöstö, kultakolikoita

Sunnutai 16 marraskuuta -03 Ecuador Salinas

Robert Mc Clung

Saimme torstai-iltana tietää että Salinakseen on saapunut joku Amerikkalainen ”gringo” yhden Chileläisen ja jonkun toisen sukeltajan kanssa, heillä on kuulemma jotain ongelmia viranomaisten kanssa syystä että heiltä hukkui sukeltaja äskettäin jollain hylyllä. Yritin tiedustella mitä oli tapahtunut ja mikä ”gringo” oli miehiään mutta, minulle sanottiin että kyllä minä kuulemma tuntisin heidät. Noh, eikun baariin ottamaan selvää mitä täällä on tapahtunut, sillä ystävämme Choklo - baarin omistaja tietää kaikki tapahtumat täällä.

Tapasimme yllättäen kantapaikassamme ”Choklon” baarissa Amerikkalaisen Robert Mc Clungin. Hän seisoi oviaukolla yhden Chileläisen ja toisen Kuubalaisen sukeltajan kanssa, no niinpä tietenkin. Hän katseli meidän suuntaan kun astelimme sisään baariin. Olin tavannut hänet aikaisemmin helmikuussa, joten minun oli tietenkin tervehdittävä ja sitten olikin se hankalampi – kertoa kuulumiset sekä sen jälkeen kertoa jotakin etsintämme kulusta. (josta meitä on ankarasti kielletty puhumasta) Minäpä tietysti kerroin kaiken mitä muistin, lähinnä ongelmistamme. Koska tarinamme oli jonkin verran säälittävä, päätti hän vähän auttaa omilla tiedoillaan ”jos niistä nyt olisi jotain apua”. Sen saimme itse päättää.

Antti minä ja Rob oikealla Choklon baarissa

Hänellä oli mielenkiintoinen tieto yhdestä alueemme aluksesta. Tapahtui armon vuonna 1724 tai lähellä sitä. Kaksi laivaa joista toinen oli nimeltään La Aigle (Kotka) ja toisen nimi ei ole tiedossa, luulivat kiertävänsä Punta Santa Elenaa, (Salinas ja Chokolaterra) kun toinen niistä törmäsi yhtäkkiä maihin Mar Bravolla (vihainen meri). Ilmeisesti luulivat jo ohittaneen pahamaineiseen ja surullisen kuuluisan Chokolaterran ja ottivat uuden kurssin liian aikaisin, jonka seurauksena ajoivat suoraan päin maata. Tämä laiva pitää sisällään niin sanottuja ”Lima Star” kolikoita, ne ovat kultakolikoita joiden numismaattinen arvo lähentelee satojatuhansia dollareita? (hinnat sen kun nousee). Syystä että niitä on tehty vain yksi sarja ja kyseinen hylky oli rahtaamassa rahoja Espanjaan, joten tämän laivan sisällä ovat ainoat kappaleet maailmassa jotka on valmistettu.

Sitten hän tiesi toisen tarinan samasta paikasta jotka ilmeisesti liittyvät toisiin. Vuonna 1938 paikalliset löysivät Mar Bravon hiekkarannalta kulta ja hopeakolikoita, paikalliset sitoivat köyden vyötärönsä ympärille ja menivät pakenevan aallon mukana niin pitkälle alas rantaan kuin uskalsivat, näin he keräsivät kolikoita vesirajasta ja jotka makasivat paljaalla hiekka pohjalla. Kolikot nopeasti kahmittiin nyrkkiin ja kun seuraava aalto tuli, pitivät veljet ja siskot narusta kiinni ja vetivät takaisin rantaan. Näin aalto ei vienyt mennessään eikä tarvinnut tehdä turhia uimaliikkeitäkään. Saivat tällä tavalla kerättyä kolikoita rantaan. Tätä tehtiin aina kun oli erittäin voimakas laskuvesi, jolloin rantaviiva siirtyi mahdollisimman kauas merelle. Hommasta irtosi sen verran kolikoita että Central Bank Ecuador lähetti aina voimakkaan nousu ja laskuveden aikaan paikalle miehen ostamaan kolikot pois paikallisilta. He kuuleman mukaan pystyttivät aurinkokatoksen alle pöydän, tuolin, sekä pankkivirkailijan vartijan kanssa odottelemaan asiakkaita.

Tarinan kertoi Robille yksi vanha paikallinen asukas Ancon nimisestä pikkukylästä noin viisi vuotta sitten. Hän kertoi myös että itse ei ollut vielä tuolloin syntynytkään, mutta edesmennyt vanhempi veljensä oli ollut mukana tohinoissa. Hän myös oli näyttänyt paikan Mc Clungille. Rob oli mennyt hieman myöhemmin itse laskuveden aikaan katsomaan pitikö tarina paikkansa ja löysi metallinpaljastimen kanssa yhden kahden realen hopeakolikon. Sen jälkeen hän yritti saada paikan pelastusoikeudet haltuunsa mutta sai huomata sen kuuluvan jollekin ruotsalaiselle. Ja nyt hän tietää meidän työskentelevän siellä. Meidän pomoista hän ei juuri välitä. Ovat kuulemma epämiellyttäviä paskiaisia, mutta koska olemme mukavia heppuja, hän lupautui näyttämään meille paikan. Ja näytti kanssa. Alue on paikallisten mukaan ns. ”moneta rokas” eli suomeksi rahakivet. Juuri nyt on hirveä polte päästä kyseiselle paikalle tekemään ”arkeologisia tutkimuksia”

Tarinan nostetut kolikot ovat Ecuadorin keskuspankissa Quitossa.

Pankista tulikin mieleen toissapäiväinen pankkiryöstö Libertadissa. Sinänsä kuulostaa tavalliselta, mutta kun tietää miten pankit ovat aseistautuneet täällä, ei todellakaan luulisi pankkiryöstön kuulostavan mitenkään yksinkertaiselta jutulta. Kohteena oli yksi alueen suurimmista pankeista ja asialla oli 7 ryöstäjää, jotka saivat saaliikseen kaikki pankin rahat eli noin kymmenentuhatta dollaria käteistä. J Saimme myös kuulla että täällä Ecuadorissa ryöstetään pankki keskimäärin kerran pari kuussa!! Tällä kertaa ei kuitenkaan ammuskeltu, paljoa. Ryöstetty pankki sijaitsee lisäksi poliisitalon vieressä, jotka huolehtivat alueen 600.000 asukkaasta. Ryöstäjien saapuessa paikalle aseiden kanssa olivat vartijat paenneet ensimmäisinä juosten henkensä edestä, perässä seurasivat kaikki asiakkaat. Niin ja ryöstö tehtiin lounas aikaan eli kello yksi iltapäivällä.

Niin ja sitten Rob kertoi heidän sukeltajasta, joka kuoli viikko sitten. Ei kuulemma oikein osannut sukeltaa, joutui ehkä sen johdosta paniikkiin noin 20 metrin syvyydessä eikä siten saanut painovyötä auki, mutta jätti kuitenkin räpylänsä pohjaan. Ja nousi pintaan, mutta ei jaksanut pinta uintia ilman räpylöitä kuin pienen hetken, vajosi uudestaan pohjaan hylyn viereen ja hukkui. Tapauksen jälkeen pulloissa oli edelleen yli puolitankkia ilmaa ja laitteet toimivat mainiosti. Jonka takia viranomaiset ovat esittäneet joitain kysymyksiä.

Hän varoitti meitä myös täällä elävästä ankeriaan tapaisesta merikäärmelajista. Se on muuten musta, mutta sillä on keltaisia renkaita pitkin matkaa. Käärmeellä ei ole varsinaisia myrkkyhampaita, mutta sillä on suu täynnä pieniä neulan teräviä hampaita, kuten hauella suomessa. Saalistaessaan tai hyökätessään sillä on tapana iskeä hampaat kiinni esimerkiksi käteen tai niskaan ja hinkata hampaita jonkin aikaa nahkaa vasten jolloin siihen tulee reikiä. Se on sitten sen verran myrkyllinen, että kun myrkky pääsee hermostoon tai veren kiertoon, kuolema seuraa jopa kolmessa sekunnissa!? Tai niin täällä ainakin väitetään. Kuivapuvusta eli Loitokarista se ei kuulemma pysty puremaan läpi ihoon asti, joten lienemme turvassa mokomalta otukselta. Niin, ja jos käärme on nälkäinen tai vihainen, ei se pelkää käydä isomman kaverin kimppuun vaan se luottaa myrkkyynsä. Kun saalis on tainnutettu, se syö mitä vatsan täyttäminen vaatii ja jatkaa matkaa. Robia on purrut kyseinen käärme ranteeseen, mutta paksu märkäpuku pelasti tilanteen. Hänellä oli kädet paljaana jolloin purema viisi senttiä alemmas olisi voinut olla kohtalokas. Tällä hetkellä olemme hyviä ystäviä tämän Rob Mc Clungin kanssa, joka kutsui meidät kylään Mantaan jos meillä vaan on jossain välissä aikaa. Manta on pohjoisempi kaupunki noin 200-300km päässä. Salinaksesta.

Sitten olemme nähneet täällä viikko sitten valaita, eilen lauantaina näimme delfiinejä, jotka uivat kumiveneen keulan alla noin puolen metrin syvyydessä, kun vauhtia on vain noin viisitoista solmua. Lujempaa ajettaessa eivät pysy enää perässä. Lisäksi eilen näimme kuolleen ison merileijonan ajelehtimassa, se oli turvonnut isoksi ilmapalloksi ja siitä lähti erittäin voimakas haju joka vei isommankin nälän mennessään. Tänään sunnuntaina näimmekin sitten elävän hylkeen. Lisäksi tänään Antti mainitsi nähneensä elämänsä isoimmat aallot, joissa sukeltaminen oli mieleenpainuva kokemus. Aallon väli oli ehkä noin 70-100 metriä ja korkeutta parhaimmillaan 4-6 metriä, ehkä vielä enemmän. Piti ajaa kumiveneen kummallakin koneella oikein voimalla että pääsi nousemaan aallon harjan yli. Takana oli noin 100 metrin päässä rantakallioita, jonne rantautuminen ei sinänsä houkutellut.