Ecuadorin pikkujuttuja, Dengue kuume, valaat, Chilen visiitti

2004

MINULLA on nykyään myös asumisoikeus Ecuadorissa, olen siis Emigrantti ja paperit pitää uusia vuonna 2014.!? Eli paikallisille olen nyt Ecuatoriaano, jostain syystä he ovat tosi ylpeitä siitä. Sen tiedän että nyt minulla on paperit kunnossa ja että voin poistua maasta seuraavan vuoden ajan. Eli verot on maksettu ja asevelvollisuuskin täälläkin suoritettu. Jos niissä on jotain häiriöitä ei pääse maasta pois. Lisäksi minulla on ns. ”Cedula”, se on jonkinlainen henkilöllisyys todistus. Sillä pystyy matkustelemaan ympäri Etelä-Amerikkaa ilman passia poislukien Chile. Lisäksi minulla on Ecuadorin armeijan kuvallinen kortti, josta paikalliset nuoret miehet tuntuvat olevan vähän kateellisia, se on ihan komea kortti. Sitten mulla on sellainen kortti joka on vuoden voimassa ja sillä saa vissiin äänestää? Ja sitäkin tottakai tarvitaan kun yrittää poistua maasta.

SATTUUHAN täällä koko ajan vaikka mitä muttei siihen oikein enää reagoi kuten alussa. Kuten sellainen ”Dengua” kuume johon voi kuolla jossei älyä hakeutua hoitoon, ja jonka saa täältä hyttysen pistosta. Silloin ei saa ottaa aspiriinia vaikka päätä särkeekin, Ja nyt hyttyssesonkina niitäkin on yllättävän paljon. Hyttyset ovat muuten yli puolet pienempiä kuin suomessa.

KERRAN olen keskellä yötä hakeutunut paikalliseen sairaalaan kilometrin päähän kun lapaluun lähelle tuli sellainen lihasrevähdys tai vvenähdys (sukeltamisesta) etten enää pystynyt kunnolla hengittämään ja tajunnassa alkoi jo himmetä. Tommi lähti ajamaan keskellä yötä. Sairaalassa tohtorit ei sitten osaa suomea eikä englantia, mutta piikittää ne osaa. Siellä neljä daamia pyöri ympärillä, ensin ne yritti nostaa mua johonkin toimenpidehuoneen sänkyyn selälleen, muttei ne jaksaneetkaan. Meinasivat siinä pudottaa lattialle, mutta sain itse kiinni siitä sängystä, tuska oli hirvittävä ja silmissä himmeni. Mutta jäin siitä henkiin ja valitettavasti tajuihini. Sitten yksi työnsi kuumemittaria suuhun, toinen mittaa verenpainetta ja pari daamia auttelee tai taputtelee minkä ehtii (yksi piti leuasta kiinni monta minuuttia?). Tommi selittää puoliksi käsillään siinä vieressä ”unenpöpperössä” että lihas sillä on kipee selkäpuolella. Kun ”hoitsut” ei löytänyt mitään ihmeellistä vikaa, päätti tohtori antaa piikin joka poisti kivun ja hetkessä tuli taivaallinen olo ja rupesi taas hengityskin kulkemaan. Antoi ne jotain pillereitäkin jotka sitten popsin seuraavina päivinä mitään tuskia tuntematta. Yksi asia kiinnitti sielläkin huomion. Täällä asuu nuo 600.000 ihmistä, vrt. Helsinki, silti olin ainoa asiakas tuossa sairaalassa, joka ei myöskään ollut koolla pilattu. Eivät ilmeisesti turhista vaivoista valittele. Lasku oli kaikkineen lääkkeineen ja pistoksineen huimat 45 dollaria. Pomo vaihtoi kuitin dollareiksi.

VIIMEPÄIVINÄ ollaan taas oltu merellä hulinoimassa. Siellä on nyt valas sesonki. Tänne tuppaa väkeä ympäri maailmaa niitä katselemaan. Yhtenä päivänä näimme noin 60 erilaista havaintoa, hyppyjä ja pyrstön heiluttelua. Ryhävalas eli meikäläisittäin ”Ryhis” tekevät komeita loikkia kun ne yrittää hurmata vastapuolen edustajaa. Täytyy sanoa että kyllä ne ovat aika vaikuttava näky. Näitä ollaan nähty joka kerta kun nyt ollaan merelle menty. Lähimmät valaat ovat olleet alle kymmenen metrin päässä. Näitten rinnalla ei delfiinit ole enää mitään, eikä kilpikonnat.

Salinas näkyy taustalla

Ryhävalaan hyppy vedestä

OLEN myös käynyt visiitillä Chilessä Puertto Montt nimisessä kaupungissa. Pomomme ovat alkaneet kiinnostua tästä alueesta koska siellä on mennyt paljon aluksia pohjaan eikä mitään suurempaa sukellustoimintaa ole koskaan ollut. Merivesi on sen verran kylmempää että siellä ei ole aikoinaan ollut mahdollisuutta suorittaa meripelastustöitä veden lämpötilan takia.

Meillehän kylmässä vedessä sukeltaminen ei ole ongelma, tai jos + 8-12 asteista vettä voidaan pitää edes kylmänä kuivapuvuille. Mennessäni siellä oli myrsky, tuuli yli 25 metriä sekunnissa. Kun lentokoneen piti laskeutua, se heittelehti pelottavasti ja vasta toisella yrittämällä sen onnistui laskeutua. Tommi kertoi myöhemmin että euroopassa koneet eivät myrskyssä laskeudu vaan ne menevät muualle laskeutumaan. No perille päästiin ja matka jatkui Kohti Chiloe saarta jossa piti olla paikallismuseo jonne on kerätty tietoja alueen haaksirikoista. Kun olin lossilla menossa pari päivää myöhemmin tälle Chiloe saarelle, sain kuulla että edellisessä myrskyssä oli tässä uponnut yksi näistä kahdeksasta lossista. Lossit ovat vähän saman tapaisia kuin Nauvon lossit Turun saaristossa, mutta aavistuksen pienempiä. Nämä 8 lossia siis ajavat nonstoppina tätä väliä. Vettä on noin kolmekymmentä metriä ja uponnut lossi näkyy pinnalle, Vau! Eli hyvät vedet. 

Itse asiassa aloin pitää tästä paikasta tosi paljon. Ainoa paikka jossa on vuonoja kuten Norjassa ja Uudessa seelannissa. Kirkkaat merivedet, kraanavettä voi juoda kuten suomessa ja se on vielä hyvän makuista. Hinnat jopa edullisempia kuin Ecuadorissa. Muuten järjestys on lähes kuten Euroopassa, liikenne normaalia. Poliisin (Carabineron) lahjomisesta joutuu vankilaan, yllätys minulle.

Alueelle on siis uponnut kolme alusta joissa on lastina kultarahoja ja juuri tämän Chiloe saaren edustalle. Matkallani minulle kerrottiin yhdestä vähän aikaa sitten rannalta löydetystä vanhasta hopearahasta. Samoin eri henkilöltä sain kuulla samasta paikasta on pohjasta nostettu pronssikanuuna, tämä kuitenkin myöhemmissä lisäselvityksissä muuttui rautaiseksi ja on nykyään esillä Maullinin keskustassa - ruostuneena romukasana, jos kovasti yrittää voi siitä kuvittelemalla saada jonkun näköisen tykin. Maullin on pieni kaupunki mantereen puolella, vastapäätä Chiloen saarta. Sitten yritin kysyä onko tietoa mistä nämä esineet voisivat olla peräisin. Tai miten ne sinne on joutuneet, ei tästä kenelläkään tuntunut olevan mitään käsitystä.

Chiloen saarella hotellissa ollessani tuli pieni maanjäristys (viitisen sekuntia), joka oli minulle ihan mielenkiintoinen kokemus. Seuraavan päivänä kun vierailin paikallisessa museossa jossa piti olla ”kaikkee” eli kaikki tieto alueen uponneista hylyistä ja merihistoriasta. Ja tietoa löytyy, yllättäen kaikki yksi kappaletta vuodelta 1860 uponneesta Englantilaisesta parkkilaivasta! 

Keskellä kuvaa posliininen astia on vedenpuhdistin, joka on nostettu englantilaisesta parkkilaivasta. Kannu täytetään puuhiilellä ja vettä päälle. Järjestelmä ei poista merivedestä suolaa. Laite on käyttökunnossa. 

Kompassi jostain hylystä. Kuvat on otettu kymmenen vuotta sitten jolloin digikameroiden laatu ei vielä ollut samaa luokkaa kuin tänään.

Edellisen illan maanjäristys saikin minut kiinnittämään huomiota tässä museossa olevaan erittäin mielenkiintoinen valokuva näyttelyyn, joka kertoo alueella sattuneesta ”Maremoto” tai tsunamista. Sellainen iso aalto joka vyöryy mantereelle ja tuhoaa talot ja muut. Tämä oli tapahtunut 1960. Siinä oli mennyt koko Ancud niminen kylä tai oikeammin pieni kaupunki maan tasalle. Kuolleita tai hukkuneita 1600.

Palatessani tänne Ecuadoriin oli pomoni tyytyväisen oloinen tutkimusmatkani raportointiin, Chilen valtion kanssa voi nimittäin tehdä sopimuksen hylkyjen etsimisestä ja sen mahdollisen rahalastin jakamisesta. Esineistö menee tietysti museoihin.

Elämme täällä mielenkiintoisia aikoja

Rape